Stanislaw Lem

Matematiikasta (ja miksei taiteesta/tiestä/flowsta/Jumalan tahdosta jne.)

- "Maailma painoi omat kuvionsa puhekieleen heti kielen syntyessä; Matematiikka uinuu jokaisessa lauseessa ja sen voi vain löytää mutta sitä ei voi itse keksiä."

Ehkä hienoiten ilmaistu jalkojen kuivina pysyminen

”Ajattelehan, kuiva kantapää ja kuivat varpaat, kaiken kaikkiaan lämmin, tyytyväinen jalka miellyttävässä villasukassa…”

- Veikko Huovinen

Arto Paasilinnan historiankirjoitus

Vaikka Paasilinnan teos"Kymmenentuhatta vuotta - Historian kuvia Suomen kansan vaelluksesta"
on poikkeustapaus Paasilinnan tuotannossa,
Minkä lisäksi se on poikkeuksellinen teos koko suomalaisessa kirjallisuudessa,
ei teosta ole nostettu juurikaan sen ansaitsemaan arvoon ja tietouteen
kirjallisuuden ja kulttuurin puitteissa.

 Paasilinnan teos
"Kymmenentuhatta vuotta - Historian kuvia Suomen kansan vaelluksesta"
on merkittävä, arvokas ja hieno teos ja se tulisi tuoda sen ansaitsemalla tavalla esille ja tietoisuuteen kirjallisuuden ja kulttuurin osana ja puitteissa.

Teoksessa on ylilyöntiä ja vääristymää,
eikä se ole loistavalla tavalla tasapainoinen, kattava, aukoton, oikeaan osuva,
ei loistavalla tavalla mutta hyvällä tavalla kyllä.

Kaikkine puutteineen ja vääristymineen tämä teos on enemmän onnistunut kuin epäonnistunut,
ja siksi tämä olkoon nyt ainakin hieman enemmän kuin vähemmän
yleiseen ja julkiseen,
kirjalliseen ja kulttuuriseen
tiedettäväksi tehty.

Aasi

Aasi ei ole sellainen ihminen,
joka tavoittelee porkkanaa ja pakenee iskuja.

sellainen ihminen on aasi, joka porkkanaa syödessä uskoo olevansa rankaisutoimenpiteiden ulottumattomissa,
joka keppiä saadessaan, uskoo porkkanan olevan ohikiitävä harhanäky tai tarina jostakin johon on turha uskoa.

Hellyydestä ja nöyryydestä

"Fyysinen hellyys on maailman ilo
Tunteellinen hellyys ylläpitää sairautta
Älyn hellyys pidentää harhapolkuja

Fyysinen nöyryys palvelee
Tunteellinen nöyryys kiemurtelee
Älyn nöyryys on jumalaton"

Risto Ahti: Aatamin muistiinpanot-lauselmia

Baselissa 1985 tapahtuneen keskustelun kulkua

”Kounellis: Aloittakaamme asiasta, joka tuntuu groteskilta ja silmiinpistävältä, mutta näyttää olevan tosi. Minun mielestäni suuri osa meidän pahoinvointiamme johtuu siitä. Olemme tulleet tietoisiksi tärkeän luokan, porvariston puuttumisesta. Eikä edes tiedetä, mistä lähtien se on puuttunut, ensimmäisestä vaiko toisesta maailmansodasta?

Kiefer: Tarkoitatko luokkaa, joka pystyi ottamaan taidetta vastaan?

Kounellis: Tarkoitan luokkaa, joka piti yllä vertikaalisuutta ja moraalia. Joka takasi kuvanteon, poliittiset ja kulttuuriset rajat, synteesin ja keskuksen, mihin liittyen jotakin saattoi tehdä.

Kiefer: Tänään olemme tilanteessa, jossa näennäisesti kaikki on mahdollista.

Kounellis: Kaikki näyttää mahdottomalta ja voimattomalta. Kaikki on luvallista, koska mitään ei voida tehdä. Rauhallista näkökulmaa, mielekästä välien selvittelyä, keskusta ei ole. Eikä normeja säätävää luokkaa. Eikä edes tiedetä, mistä saakka tämä luokka on puuttunut, milloin se on kuollut ja missä verilöyly otaksuttavasti on tapahtunut. Ennen toista maailmansotaa se vielä tunnettiin, mutta sen jälkeen se on hävinnyt kokonaan. Asia on suuri arvoitus. Taatessaan keskuksen ja synteesin tällä luokalla -sen suunnattomista virheistä huolimatta- oli myös moraalisia arvoja. Voidaan kuvitella, että kuvataiteen historia on läheisesti liittynyt tämän luokan historiaan.”

Historiankirjoitus

Historia on sitä

kuinka ei ainoastaan voittajat
mutta myös häviäjät
sitä kirjaavat ylös.

Sitä kuinka myös akateemisessa, 

kuinka myös yhteiskunnalis-kulttuurisessa, 

kuinka myös kasvatuksellis-sosiaalisessa,

sekä voittajat että häviäjät sitä kirjaavat ylös

toinen enemmin toinen myöhemmin,
vuorotellen tai samanaikaisestikin. 

Kaikki he tosin ainakin aluksi
antavat nopeasti ja hätäisesti 

enemmän tai vähemmän vääristyneen kuvan
sekä siitä mitä tapahtui, 

että siitä mitä tapahtuu.

Historian ymmärtämiseksi on ymmärrettävä biologian,
luonnontieden,
teknologisen kehityksen,
ihmisen ja ihmis-kollektiivin lisäksi
nykyhetki
ja siinä nähtävä tulevaisuus
ja tulevasta kädenvääntäminen

sekä vähintään näissä kaikissa mainituissa ilmiöissä toteutuva kokonaisuus. 

  

Demokratian ongelmia

Totuus on voimakkaampi
kuin joukon ja massan
äänekkäin tulkinta todellisuudesta,
mutta joukon ja massan
äänekkäin tulkinta todellisuudesta
saattaa olla nopeampi
ja hetkellisesti totuuden ylittävä
usein myös ylitsekäveleväänkin tyyliin.

Taiteessakin on oikeita vastauksia...

...oikeita ja vääriä

Toistuvasti esitetään seuraava väite.
”Taiteessa ei ole oikeita vastauksia. Taide on aina tulkintaa.”

Purkakaa tämä pommi.
Hyvät ihmiset, pelastakaa kansa mediatuotannolta ja kulttuurituotannolta,
joiden palkkalistoilla älykkyytensä väärään tarkoitukseen luovuttaneet
vaikuttajat ja auktoriteetit rakentavat niitä aseita,
joiden avulla he ylläpitävät kokonaisetua vastaan rikkovia asemiaan.

Purkakaa tämä pommi.
Filosofit ovat tarjonneet kulttuurituotannolle aseita ja aseenosia,
taiteen ja tieteen kentillä liikkuu mieletön asekauppa,
miinakentät ruhjovat miljoonia ja kokonaisia kansoja alistetaan valheiden alle,
aivouraaniakin saa rikastettuna ydin-älyttömään pommiin.

Voi kuinka teidän kätenne pituus alkaa kohta loppua,
mutta kyllä ja ei.
Se, kieli, mitä minä nyt yritän teille puhua,
jotta te tajuaisitte.
Katsokaa sitä tietoisuuden ja ymmärryksen loistavaa lisääntymistä
ja ihmisen olemisen mittojen ja asteen kohoamista.

Loistavaa ja juuri niin
kuin sitä ovat niin monet taiteet, tieteet ja koko kulttuurituotanto
tukeneet, kannatelleet ja vieneet eteenpäin.
Se on hämmästyttävä ja loistava esitys,
ja kuitenkin niin järjettömän itsepintaisesti hallitsematon ja hajoileva.
Katsokaa kuinka se hajoilee teidän ympärillänne.
Nostakaa kätenne,
tarttukaa siihen mikä on totta ja oikeaa,
auttakaa sitä.
Tarttukaa siihen mikä on valheellista ja väärää,
purkakaa tämä pommi,
puhdistakaa saastunut kokonaisuus,
pelastakaa ne, jotka huijattiin
sortuviin ja nyt jo palaviin rakennuksiin.

Niin paljon inhimillistä erhettä,
henkilökohtaista ja tunnetasolla tapahtuvaa.
En minä siitä puhu.
Meidän hengen auktoriteetit.
Ettekö näe kuinka teidän sieluanne hoitaa toimittaja toimittaja-asiantuntijan luvalla,
joka ymmärtää, että ei ole oikea tekijä sille työlle mitä hän tekee,
mihin hän hinkui päästä,
mihin hänet on palkattu ja katsottu toimittamisen työsarasta huolehtimisen sijaan.

Toimittaja tuottaa toimittajasta aineistoa myös ei-toimittamista ilmentävän työnteon asiantuntijuudeksi.

Ettekö näe kuinka teidän mielenne vääristetään,
aste asteelta, kun kulttuurituotanto
yhdessä tieteilijän ja taiteilijan kanssa
vaatii saada enemmän arvoa,
enemmän huomiota,
enemmän varallisuutta,
kun ei hyvällä niin pahalla,
kaikki on mitä vaan, luvataan,
mutta vähintään pahassa paikassa.

Paha paikka kävellä kohti huomista.
Paha paikka liikkua ylös ja alas rakennuksessa,
jonka tukipilareita rikotaan ja puretaan käteiseksi,
jonka reikiä ja poistettuja osia paikataan sokeriveden kovettuvilla massoilla,
suolan ja rasvan kestämättömillä annoksilla
sidosaineinaan liian vähän sitä mikä kannattaa ja kannattelee pitkässä juoksussa.

Tervehtikää sitä maailmaa,
jossa toimittaja-eturyhmät ovat voimistuneet
alati suurempaa valtaa käyttäviksi palkka-armeijoiksi hyvinvoida yhteisöissään usein myös yhteisen edun kustannuksella oman toimintavapautensa ja leveämmän leipänsä nimissä. 

Ei totisesti
tämä ei ole helppo kokonaisuus ylläpitää
ja kuitenkin kaikki on pelastettavissa.

Tukipilareita, työketjuja, kestävää materiaalia,
vasta-aineita, räjähteiden neutraloimista,
myrkkyjen tekemistä vaarattomiksi.

Henkinen todellisuutemme on tällä hetkellä kuin hämmästyttävän äänettömästi riehuva tuho
keskellä suurta kaupunkia ja sen hämmästyttävän vähät välittävää sekasortoa ja sen toimittajia. Äänet ja melu heittelehtii sitten jossakin pienemmässä mittakaavassa, kaiken tämän kokonaisuus-aineksen sisäisissä raoissa ja jatkuvasti liikkuvien repeämä-kohtien pinnoilla.

Tämä ei riitä.
Teidän täytyy ymmärtää,
että tämä ei vielä riitä.
Ja silti tämä on se mikä on ja kestää
ja niinkuin kaikki on ja kestää
aikansa,
tämäkin riittää sinne asti
ja juuri sen verran.

Mitä olisit voinut ajatella tänään

Maapallo pyörii, vuoret, vedet ja autiomaat siirtelevät ilmamassoja. Minä orpona kamera kädessä kuljen taivaan alla. Lehdet päästävät irti puusta ja puu lehdistä. Helsinki peittyy lehtiin. Keltaista, punertavaa, ruskeankellertävää tilkkuuntumista. Kellanvihreä on minun suosikkini. Mikä on se myrsky, joka näin lempeästi pitää miehen jalat maassa ja pään peittää kellanvihreiden lehtien ohikiitävällä pystymaisemalla. Mikä toinen myrsky saa miehen ajoittain irti maan pinnasta. Ei niin sanoo korkeuden ulottuvuus ja paiskaa miehen takaisin maan pinnalle.