lauantai 4. joulukuuta 2010

Baselissa 1985 tapahtuneen keskustelun kulkua

”Kounellis: Aloittakaamme asiasta, joka tuntuu groteskilta ja silmiinpistävältä, mutta näyttää olevan tosi. Minun mielestäni suuri osa meidän pahoinvointiamme johtuu siitä. Olemme tulleet tietoisiksi tärkeän luokan, porvariston puuttumisesta. Eikä edes tiedetä, mistä lähtien se on puuttunut, ensimmäisestä vaiko toisesta maailmansodasta?

Kiefer: Tarkoitatko luokkaa, joka pystyi ottamaan taidetta vastaan?
Kounellis: Tarkoitan luokkaa, joka piti yllä vertikaalisuutta ja moraalia. Joka takasi kuvanteon, poliittiset ja kulttuuriset rajat, synteesin ja keskuksen, mihin liittyen jotakin saattoi tehdä.
Kiefer: Tänään olemme tilanteessa, jossa näennäisesti kaikki on mahdollista.
Kounellis: Kaikki näyttää mahdottomalta ja voimattomalta. Kaikki on luvallista, koska mitään ei voida tehdä. Rauhallista näkökulmaa, mielekästä välien selvittelyä, keskusta ei ole. Eikä normeja säätävää luokkaa. Eikä edes tiedetä, mistä saakka tämä luokka on puuttunut, milloin se on kuollut ja missä verilöyly otaksuttavasti on tapahtunut. Ennen toista maailmansotaa se vielä tunnettiin, mutta sen jälkeen se on hävinnyt kokonaan. Asia on suuri arvoitus. Taatessaan keskuksen ja synteesin tällä luokalla -sen suunnattomista virheistä huolimatta- oli myös moraalisia arvoja. Voidaan kuvitella, että kuvataiteen historia on läheisesti liittynyt tämän luokan historiaan.”