tiistai 12. lokakuuta 2010

Taiteessakin on oikeita vastauksia...


...oikeita ja vääriä

Toistuvasti esitetään seuraava väite.
”Taiteessa ei ole oikeita vastauksia. Taide on aina tulkintaa.”
Purkakaa tämä pommi.
Hyvät ihmiset, pelastakaa kansa mediatuotannolta ja kulttuurituotannolta,
joiden palkkalistoilla älykkyytensä väärään tarkoitukseen luovuttaneet
vaikuttajat ja auktoriteetit rakentavat niitä aseita,
joiden avulla he ylläpitävät kokonaisetua vastaan rikkovia asemiaan.

Purkakaa tämä pommi.
Filosofit ovat tarjonneet kulttuurituotannolle aseita ja aseenosia,
taiteen ja tieteen kentillä liikkuu mieletön asekauppa,
miinakentät ruhjovat miljoonia ja kokonaisia kansoja alistetaan valheiden alle,
aivouraaniakin saa rikastettuna ydin-älyttömään pommiin.

Voi kuinka teidän kätenne pituus alkaa kohta loppua,
mutta kyllä ja ei.
Se, kieli, mitä minä nyt yritän teille puhua,
jotta te tajuaisitte.
Katsokaa sitä tietoisuuden ja ymmärryksen loistavaa lisääntymistä
ja ihmisen olemisen mittojen ja asteen kohoamista.
Loistavaa ja juuri niin
kuin sitä ovat niin monet taiteet, tieteet ja koko kulttuurituotanto
tukeneet, kannatelleet ja vieneet eteenpäin.
Se on hämmästyttävä ja loistava esitys,
ja kuitenkin niin järjettömän itsepintaisesti hallitsematon ja hajoileva.
Katsokaa kuinka se hajoilee teidän ympärillänne.
Nostakaa kätenne,
tarttukaa siihen mikä on totta ja oikeaa,
auttakaa sitä.
Tarttukaa siihen mikä on valheellista ja väärää,
purkakaa tämä pommi,
puhdistakaa saastunut kokonaisuus,
pelastakaa ne, jotka huijattiin
sortuviin ja nyt jo palaviin rakennuksiin.

Niin paljon inhimillistä erhettä,
henkilökohtaista ja tunnetasolla tapahtuvaa.
En minä siitä puhu.
Meidän hengen auktoriteetit.
Ettekö näe kuinka teidän sieluanne hoitaa toimittaja toimittaja-asiantuntijan luvalla,
joka ymmärtää, että ei ole oikea tekijä sille työlle mitä hän tekee,
mihin hän hinkui päästä,
mihin hänet on palkattu ja katsottu toimittamisen työsarasta huolehtimisen sijaan.

Toimittaja tuottaa toimittajasta aineistoa myös ei-toimittamista ilmentävän työnteon asiantuntijuudeksi.

Ettekö näe kuinka teidän mielenne vääristetään,
aste asteelta, kun kulttuurituotanto
yhdessä tieteilijän ja taiteilijan kanssa
vaatii saada enemmän arvoa,
enemmän huomiota,
enemmän varallisuutta,
kun ei hyvällä niin pahalla,
kaikki on mitä vaan, luvataan,
mutta vähintään pahassa paikassa.

Paha paikka kävellä kohti huomista.
Paha paikka liikkua ylös ja alas rakennuksessa,
jonka tukipilareita rikotaan ja puretaan käteiseksi,
jonka reikiä ja poistettuja osia paikataan sokeriveden kovettuvilla massoilla,
suolan ja rasvan kestämättömillä annoksilla
sidosaineinaan liian vähän sitä mikä kannattaa ja kannattelee pitkässä juoksussa.

Tervehtikää sitä maailmaa,
jossa toimittaja-eturyhmät ovat voimistuneet
alati suurempaa valtaa käyttäviksi palkka-armeijoiksi hyvinvoida yhteisöissään usein myös yhteisen edun kustannuksella oman toimintavapautensa ja leveämmän leipänsä nimissä. 

Ei totisesti
tämä ei ole helppo kokonaisuus ylläpitää
ja kuitenkin kaikki on pelastettavissa.

Tukipilareita, työketjuja, kestävää materiaalia,
vasta-aineita, räjähteiden neutraloimista,
myrkkyjen tekemistä vaarattomiksi.

Henkinen todellisuutemme on tällä hetkellä kuin hämmästyttävän äänettömästi riehuva tuho
keskellä suurta kaupunkia ja sen hämmästyttävän vähät välittävää sekasortoa ja sen toimittajia. Äänet ja melu heittelehtii sitten jossakin pienemmässä mittakaavassa, kaiken tämän kokonaisuus-aineksen sisäisissä raoissa ja jatkuvasti liikkuvien repeämä-kohtien pinnoilla.

Tämä ei riitä.
Teidän täytyy ymmärtää,
että tämä ei vielä riitä.
Ja silti tämä on se mikä on ja kestää
ja niinkuin kaikki on ja kestää
aikansa,
tämäkin riittää sinne asti
ja juuri sen verran.